Aapon aktiivisunnuntai

Tämä sunnuntai oli erityisesti Aapolle ohjelmaa täynnä!

Heti heräiltyämme hurautimme Tuomarinkartanolle, jossa Svenkka veti jokaviikonloppuisia viehetreenejään.

Aapo pääsi juoksemaan ekaa kertaa vieheen perässä ja sehän sujui kuin vanhalta tekijältä!

Jokaisen vedon päätteeksi Aapo teki asiaankuuluvat tappoloikat ja -ravistukset ja parilla kertaa kaasutteli menemään vieheen perässä jo ihan hurjaa vauhtia. Olipa hauskaa nähdä miten innoissaan pieni oli vieheestä! :-)

Kas näin! Intoa löytyi enemmän kuin tekniikkaa :-D

 

 

 

 

"Enpäs annakaan! Tää on MUN pupu!"

Sitten lepäilimme kotona iltapäivään asti ja neljäksi suuntasimme tuohon Koivuhakaan, jossa Koirakoulu Heiluva Häntä järjesti pentuleikkikoulun.

Tila oli jaettu kahteen; kaksi terrieriä saivat temmeltää keskenään ja sitten Aapo yhdessä dalmatialaistyttö Pepin kanssa :-) Peppi olikin oikein sopivan kokoinen ja ikäinen kaveri Aapolle, joskin ujompi Peppi vaati Aapolta aikamoista houkuttelua leikkiin lähtemiseen. Mutta kun pilkullinen kaveri innostui leikkiin, niin johan Aapo ratkesi liitoksistaan ja juoksutti neitokaista ympäri tilaa monta monta kierrosta. Ihan hurrrjan kivaa oli heillä! Lopuksi vielä vilkkaanpuoleiset terrierit päästettiin samaan tilaan leikkimään, ja silloinkin vauhtia riitti.

Aapo oli joka tapauksessa tosi innoissaan kaikista kavereista ja leikki tosi nätisti ja innokkaasti! Johan tultiin hyvälle mielelle koko sakki :-)

 

"Moi! Kukas sä oot?"

 

"Ei sun tarvii pelätä, mä oon Aapo ja oon toooosi kiva!"

"Leikitäänkö?!"

 

"No kukas sä sit oot? Onko sulla nameja?"

  

Aidan takaa oli hyvä tutustua myös terrierikavereihin

 

Ja kutsua niitäkin leikkiin :-D

 

Jiihaa!

 

 

Täysii!

 

 

Vauhtia ainakin riitti!

Leikkitunnin loppupuolella kaikki saivat telmiä hetken aikaa yhdessä

Ja olipas sekin kyllä kivaa!

Ajattelimme, että kaiken tämän aktiviteetin jälkeen Aapo-apinoidi olisi hyvin uupunut ja varmasti nukkuisi ainakin pari tuntia. Mitä vielä! Heti kotiin päästyämme piti mennä moikkaamaan isoveikat ja painiksihan se sitten meni. Suunnilleen tunnin hammaspainin jälkeen sammahti joukon nuorimmainenkin. Nyt lauma odotteleekin jo kärsimättöminä iltapalaa..

Olipas kiva päivä!

***

An active day for Aapo

This Sunday has been really active, especially for our youngster Aapo.

Just after we woke up in the morning we drove to Tuomarinkartano where a man called Svenkka arranges his lure coursing trainings every weekend.

This was the first time for Aapo but it sure didn't look like it! He was crazy about the lure and after every sprint he did a nice "killing shake" once he caught the "bunny". It was so nice to see him so excited about chasing the lure! What a good boy :-)

Then we got home and rested for a couple hours.

In the afternoon we went to a puppy playschool organized by Koirakoulu Heiluva Häntä just 10 mins drive from our home.

The space where the playschool was held at was divided in two. On the other side there were two terrier puppies playing with each other and on the other side Aapo with a dalmatian girl named Peppi. She was really good company for Aapo since they were the same age and almost same size!

Peppi was just a bit shyer than Aapo, so it took a while before Aapo managed to invite her to play. But once the spotted girl got enough courage the playing was full on and Aapo was running like crazy all over the place! It was sooo much fun!

At the end of the playing session the spaces where combined and the lively terriers got to play with Aapo and the dalmatian girl. And you can only imagine the speed the four had running around..

But all in all, Aapo was super excited about all of his new friends and was playing really nicely and with excitement! We were so glad to see this :-)

So we thought after all this activity Aapo might be tired and sleep the rest of the day. Well, we couldn't have been more wrong. Right after we got home Aapo went to greet his "big brothers" and so they started wrestling.. After a while (an hour or so) of wrestling they all finally fell asleep. 

Now they are already waiting for their supper..

This was a really nice day!

Lumihankirallia

Jo on vaihtelevaa tämä ilmasto täällä Suomen maassa. Yhtenä päivänä on -25 astetta, ja melkein seuraavana ollaankin jo lähellä 0 astetta.
Tänään oli rapsakat lukemat -13 eli juuri sopiva ulkoilukeli, josta teki vielä paremman se, että ystävämme aurinko pilkahteli esiin pitkästä aikaa.

Vapaapäivän ansiosta kerkesimme hyvin peltolenkille sopivasti puolen päivän aikaan. Olipas kummallista kun emme törmänneet yhteen ainoaankaan vastaantulijaan, missä lie kaikki (no töissä varmaan).

Lunta oli suipponokkien makuun ihan pikkuisen liikaa, mutta onneksi pellolle oli joku käynyt tallailemassa kivat polut, joilla rallittelut onnistuivat jotenkuten.

Yosal tekee tilannekatsauksen - mihin suuntaan sitä sitten lähtisikään juoksentelemaan..

Yosal ei pahemmin polulta poikennut, varsinainen hienohelma.

"Minne te meette? Mä olisin halunnut mennä tänne päin!"

"No okei sitten, älkää jättäkö mua!"

Iivari nautiskeli pehmeästä lumesta Yosalia enemmän

"Ai että kun mä olen niin komea ja taitava ja hieno ja ja ja...!"

Umpihangessa oli Iivarin mielestä kivaa juosta, joskin aika rankkaa!

Pojilla oli aina välillä vähän eri käsitys kulkusuunnasta kuin minulla

Kunnon kuuraparta :-)

Hieno neiti tallustelee näin..

Näin pysyy korvatkin lämpiminä, ja valitettavasti tytöt loitolla - ainakin Iivarin mielestä

Yosalin korvanlämmitysmuotia osa 1..

..ja osa 2

Hero taas puolestaan löysi ensimmäisen merkin keväästä - aurinko paistoi hetken aikaa asuntoomme sisään! 

Ehkä se kevät sieltä tosiaankin on tuloillaan, vaikka taas tuntuu siltä, että tuota lunta vain riittää ja riittää. Me odotamme kevättä ja sulia kelejä kovasti, ihan senkin takia että pikku-Aapo pääsee mukaan pidemmille ulkoilulenkeille :-)

Paikka auringossa :-)

***

The weather here in Finland has been chancing a lot past few days. One day it was -25 degrees celsius and the next day it was close to 0 degrees celsius.

Today it was a nice -13 C and what made the day especially beautiful was the sun that was shining for the first time in a while.

Because I had a day off from work we had good time to go for a walk at noon, the perfect time to take pictures. What I found strange was that we didn't see any other people outside, I wonder where they were (at work of course) ;-)

On a nearby field where we usually go for walks there was a bit too much snow, at least if you would ask Iivari and Yosal. But luckily there were several pathways we could walk on and the dogs have a bit of fun running off leash.

Yosal didn't appreciate much running off the pathways but Iivari seemed to enjoy roaming in the deep snow. We had lots of fun and really good exercise! On our way back home Iivari and Yosal posed for a second to show off their nice "hoodies" which keep their ears warm. Unfortunately Iivari seems to think he looks ridiculous - well, you can decide for yourself.. ;-)

Back at home Hero had found the first rays of sun - I guess the spring is coming after all!

Iltaisin

Nyt tuntuu, että viimeaikojen kaikki kuvat ovat yhdestä ja samasta paikasta - meidän sängyltä. Mutta siinä on ehdottomasti paras painia ja hammastella! Ulkoilukuvia täytyy saada aikaiseksi jahka pääsemme ulkoilemaan semmoiseen aikaan päivästä, ettei ole jo liian hämärää kuvien ottamiseen :)

Mutta päivittäiseen rutiiniin kuuluu ehdottomasti iltahepulit! Yosal ja Aapo jaksavat vääntää vaikka toista tuntia armotonta painia, hampaat vaan kalisee ja tuhina käy.

Yleensä alkuasetelma on tämä; pikkuisen irvistellään ja ikään kuin koetellaan että lähtisikö toinen leikkiin..

Ja hetkessä meno onkin tämän näköistä..

Kaksi järjen jättiläistä!

Sitten välillä mietiskellään, että jaksaiskohan sitä enää..

Toinen vähän möngertää merkiksi siitä että "kyllä mää ainakin vielä jaksan!!"

"No pikkuisen sitten vielä", sanoo Yosal

Mutta lopulta toinen väsyy ja toinen jää pahat mielessä loikoilemaan ja suunnittelemaan seuraavaa siirtoa.. Ja sitten tämä sama kiertokulku saattaa toistua monta kertaa ;-)






***

It seems as if all the photos from the past few posts haven been taken in the very same place - on our bed. But that just is the best place for the dogs to wrestle and compare their teeth! I need to get some pictures taken outside as well, just as soon as we get to go for a walk when it's not already too dark for taking pictures. Got to love Finland's winter..

But an important part of the daily routine is of course the nightly go-crazy-time! Yosal and Aapo can wrestle for hours, you can only hear their teeth clanking and the snuffling from their noses.

Above you can see how the playing routine usually goes. And this circle can be repeated over and over again.. :-)

Sairastelua ja hurjia pakkaslukemia

Luulisi, että viimeaikaisissa pakkasissa olisi suurimmat pöpöt kuolleet, mutta ei. Ilmeisesti lenkiltä tarttui mukaamme ikävä pöpö, joka aiheutti melkein koko laumalle tarttuvan suolistotulehduksen.
Vatsat on olleet löysällä, mutta ennenkaikkea oksennus on ollut herkässä. Ei ollenkaan kivaa katseltavaa kun koirilla on selvästi paha olo eikä ruoka edes maita. Sanomattakaan että kuivuminen tapahtuu entistä herkemmin kun tavaraa tulee molemmista päistä!
Onneksi eläinlääkäri osasi auttaa tässäkin asiassa ja saimme asianmukaiset lääkkeet taudin nujertamiseksi.
Q ja Hero sairastivat tämän ihan ensimmäiseksi, niillä se tuntui olevan lievempää. Niiden kohdalla selvittiin paastolla ja pakkojuottamisella. Nutrisalia on ollut vedessä koko lauman saatavilla nyt reilun viikon ajan. Yosalin kohdalla tilanne meni vähän pahemmaksi ja vei nopeasti mehut pois koipeliinilta. Siispä Yosal sai oksennuksenestopistoksen (mikä sana!) lisäksi nestettä nahan alle ja viettikin yhden iltapäivän kamelina nestekyttyröineen päivineen.
Iivari on toistaiseksi ainoa, joka on säästynyt *kopkop*. Pikku-Aapo tuntuu myös aika hyvin vastustaneen tautia, vain pari kertaa oksensi ruokansa ja vatsa oli pikkuisen löysällä. Toki pienen pennun kanssa sitä vaan hankkiutuu herkemmin hoitoon.
Nyt tilanne näyttää kaikkien osalta hyvältä, kaikki paitsi Yosal ovat kutakuinkin terveitä omia itsejään. Ruoka, eli tässä tapauksessa riisi-seiti-raejuustoseos, uppoaa hyvin ja luuttuamis-pyykkäys-rumba näyttäisi olevan takanapäin...


Noh, yksi aktiviteetti, josta ei luovuta edes sairastumisen sattuessa on tietysti pihan tapahtumien kyttäys!

Lattioiden luuttuaminen ei silti ihan kokonaan vielä lopu, sillä pentu saa toistaiseksi ihan luvan kanssa pissiä sisälle. Tuonne -20˚C pakkaseen pikkuisen ei tarvitse lähteä. Onneksi isotkaan eivät ole sitä sorttia, että hyppisivät seinille jos joskus lenkit jäävät syystä tai toisesta vähemmälle. Ainoastaan Iivarissa on havaittavissa näiden muutaman megapakkaspäivän jälkeen pientä levottomuutta..


Q ja Yosalkaan eivät ihan kamalan mielissään ole kylmistä pakkaskeleistä ja viettävätkin aikansa paljon mieluummin esimerkiksi lähekkäin lepäillen :)


Kuten Iivari ja Herokin :-)


Aapon mielestä välillä vaan on vähän tylsää! Tästäkin ilmeestä voinee päätellä, että sadasosasekunnin kuluttua kuvan ottamisesta pikkutyyppi olikin jo singahtanut toiseen huoneeseen, mitälie pahojaan tekemään.. :-)

Introducing: Tombouktou's Eyyab

Kaksi viikkoa sitten matkustin pikavisiitille Saksan Müncheniin, tai tarkemmin sanottuna Neufinsingiin.
Matkan tarkoituksena oli uuden perheenjäsenemme hakeminen kotiin.

Olimme jo pitkään mietiskelleet, että Yosal tarvitsisi ihan ehdottomasti oman azawakhin, samanmieliseksi leikkiseuraksi tietysti ja sielunkumppaniksi!

Kun sitten Yosalin kasvattaja, Gabriele Meissen, yhdisti kaksi suuresti ihailemaani koiraa, oli päätös melkeinpä tehty.

Pentueen emänä on kuvankaunis Tombouktou's U´Tidet, joka onkin Yosalin puolisisko.

Tombouktou's U´Tidet
© Gabriele Meissen

Tidetin kaunis pää

Isänä puolestaan on ranskalaista tyyppiä edustava, hurmaava sandin värinen Chega de Garde-Epée.

Chega de Garde-Epée ja upeat liikkeensä!
© Bettina Schmidt 

Chegan komea pää
© Bettina Schmidt

Pentueen sukutaulun näet tästä.

Niinpä monen mutkan kautta meille valikoitui oma pentu tästä kyseisestä Tombouktou's E-pentueesta. Meidän pentumme on Tombouktou's Eyyab, jota tästä edespäin kutsutaan Aapoksi.

Aapo 25 päivän ikäisenä äippäänsä kiusaamassa ;-)
© Gabriele Meissen

Aapo on kaikin tavoin aivan erilainen kuin Yosal oli pentuna. Tottakai nämä eroavat fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja erityisesti väritys on Aapolla aivan erilainen kuin Yosalilla. Mutta myös luonteeltaan nämä kaksi ovat kuin yö ja päivä. Aapo on hurjan reipas ja rohkea pikkupentu. Aapo tutustuu reippaasti vieraisiin ihmisiin ja koiriin, komentaa jo lahjakkaasti "isoveljiään" ja on ihan kamalan rasavilli! Yosal on ollut pennusta pitäen pidättyväisempää sorttia.

Aapo 44 päivän ikäisenä
© Gabriele Meissen

Aapon väritys on todella mielenkiintoinen. Vastasyntyneenä pikkupoika kun oli lähes musta! Mustat karvat ovat kuitenkin haalentuneet viikkojen aikana pois, vaikka vielä niitä on jäljellä. Nähtäväksi jää miten vaaleaksi poika tuosta kasvaa, jännittävää! :)

Aapo 9 viikkoa, viimeistä päivää Gabin luona

Aapon kotiutuminen meidän laumaamme on sujunut todella hyvin! Aapo tutustui uusiin isoveljiinsä isompiaan kunnioittaen ja ystävällisesti. Kaikkein iloisin pennun saapumisesta vaikutti ensiksi olevan Hero(!). Parin päivän jälkeen kuitenkin kaikki olivat ilmeisesti tajunneet, että pysyäkseen tuo on tainnut tulla ja kai se sitten ihan kiva on.

Yosal löysi parin päivän jälkeen Aapon kanssa yhteisen sävelen ja pojat ovat nyt aivan parhaita kaveruksia. Villien hammaspainien ja hepulileikkien siivittämänä päivät kuluvatkin mukavasti ;-)

Aapo 11 viikkoa

Aapo 11 viikkoa, väri on vaalentunut jo huimasti!

Mielenkiinnolla seurailemme tämän pienen pusupojan kasvua ja edesottamuksia, raportoin niistä toki myös tänne blogin puolelle. Jospa nyt saisin itseäni niskasta kiinni ja päivitystahtia vähän nopeammaksi!

***

Two weeks ago I flew to Munich, or Neufinsing to be precise.

The reason for my trip was to pick up our newest family member from the E-litter of Tombouktou's.

For some time we had thought of getting Yosal a very own little azawakh friend, to be his soulmate. Then Yosal's breeder, Gabriele Meissen, published her puppy plans, a litter of which both of the parents I had admired for so long I can't even remember. We had to get one!

The mother of the litter is the picture-beautiful Tombouktou's U´Tidet, who is also a half-sister of Yosal. The father is a French-type charmer Chega de Garde-Epée. See the photos of the parents above.

You can see the pedigree of the litter here.

So finally it was clear which of the puppies would move to live with us in Finland. He is Tombouktou's Eyyab, or as we now call him "Aapo".

Aapo has settled down to our pack really well. He is so brave and funny, filled with energy and love!

He is totally different from his "big bro" Yosal. Of course the color and markings are different but also the character and temperament. They are like night and day! Yosal has been more or less reserved ever since he was a puppy. Aapo is almost the opposite. I mean yes, of course he has some azawakh characteristics in him, but basically he is really alive, laid back and outgoing. And most of all he is WILD, a rascal I would say!

And speaking of color, it will be really really interesting to see how Aapo's color develops as he grows up. Already you can see how as a little puppy he had a strong black overlay and now that he's 11 weeks old it has faded out a lot!

Yosal and Aapo are inseparable. They are best friends and spend their days wrestling and playing, having lots of fun! Finally it seems Yosal has found someone who won't get tired of playing with him ;-)

I would once again like to thank Gabi for the hard work she has put into the puppies, socializing them and making it really pleasant for us to have him in our home. And most of all for trusting this little heartbreaker to live with us!

I will try to update our blog more often from now on. Reports from Aapo's adventures will follow.. :-)